Latest News
Pitkissä vai lyhyissä kalsareissa Prahassa?
Aki Pyysing pitkissä kalsareissa
Hotellimme Prahan EMOPissa oli 300 metrin päässä kasinosta. Ensimmäisenä turnauspäivänä lähdin reippaan pakkasen vuoksi pitkissä kalsareissa. Tämä oli muuten hyvä ratkaisu, mutta kasinolla taas oli melkoisen lämmintä.
Normaalisti en kärsi kuumasta, mutta 12 tuntia pokeria hiostavassa pelisaluunassa tuntui pukeutumiseen sopimattomalta.
Tosin pelipöydässä aika menee aina mukavasti. Pöytään istuessani olin hyvin tyytyväinen kokoonpanoon. Kuusi tsekkiä ja yksi tiukka suomalainen ja yksi tiukka irkku.
Tsekit olivat pitkälti pihalla kuin porokoirat. Pääsääntöisesti tykkäsivät katsoa flopin ja jos eivät osuneet, kippasivat. Jos saivat jotain kiinni, niin maksoivat loppuun asti. Saleteilla toki sitten iso checkreissu. Näin pelattiin Suomessa turnauspokeria 1995 keväällä.
Pöytään siirrettiin itävaltalainen nuorukainen, jolla oli villapipo ja huppu päässä. Aivan kaikki muutkaan eivät näköjään välittäneet lämpimistä olosuhteista. Tämä asu on internetpelaajien univormu, ja sellaiseksi hän osoittautuikin.
Ensimmäisessä yhteenotossamme reissasin hänen blindiaan ja hän otti kiinni. Flopin hän checkreissasi ja turnin checkfoldasi tyytymättömän näköisenä.
Seuraavalla kerralla reissasin taas samasta positiosta kympeillä. Floppi 983 kaksi ruutua oli tavallista parempi. Hän sökötti, minä löin hän checkreissasi, minä tulin yli 6500:aan ja hän tuli allin 13.500.
Internetpelaajaa vastaan kympit ovat selvässä johdossa. Erityisesti kun muistaa edellisen jakomme. Nämä nuorukaiset eivät ole tulleet turnauksiin kippailemaan. Maksoin hetkeäkään empimättä. Vastassa oli pitkälti odottamani tyyppinen käsi eli K2 ruutua. Minulla oli ruutukymppi kädessä, joten olin 58-42 johdossa.
Hävisin jaon, mutta minulle jäi vielä melkein aloitusstäkki, koska olin onnistunut tsekkiläisissä operaatioissani aiemmin. Sain myöhemmin tuplat paikalliselta veturilta, joka reissasi UTG:stä isoa blindiani. Löin jätkillä lisää, ja hän empi jonkun aikaa, ja survoi kaikki, reilun ylibetsin.
Koska mielestäni kyseessä ei ollut teatterimiettiminen, snäppäsin jätkillä ja odotin flippiä, joka AQ:ta vastaan olikin kyseessä. Tämä oli ainoa kerta, kun turnauselämäni oli katkolla ensimmäisenä päivänä. Tai melkein katkolla, minulle olisi jäänyt vielä keräilymerkit.
Olin kovasti pahoillani, kun minut siirrettiin toiseen pöytään. Siellä ensimmäiseksi teokseni reissasin UTG:sta kakkosparilla. Sain viisi(!) maksua. Floppi J32o oli parasta viihdettä. Löin puoli pottia, sain yhden maksun keski- ja yhden reissun takapositiosta.
Hetken pohdin maksanko vain vai lyönkö lisää. Päädyin suoraviivaiseen peliin ja löin vielä lisää. Välimies irrotti, mutta takamies tuli melko nopeasti kaikilla yli. Hetken mietin, että normaalipelaajalla on kolmossetti, mutta Texasissa jos rupeaa settejä kippailemaan, saa kippailla koko päivän. Maksoin välittömästi ja J6 oli kyllä melkoisen yllättävä käsi vastustajalla.
Tämän jälkeen olin iso stäkki, joskin vasemmalla puolellani oli kaksi yhtä isoa, jotka tykkäsivät liberaalisti 3- ja 4-bettailla. Onnistuin kuitenkin pitämään puoleni positiohaitastani huolimatta ja päätin päivän erittäin hyvässä chippiasemassa.
Välipäivän jälkeen lähdin reippaasti pakkaseen lyhyissä kalsareissa. Toisesta päivästä en sitten selvinnytkään. Ylipelasin bubblen ja menetin erinomaisen stäkkini ja lopuksi päädyin flippaamaan jaossa, jossa olisin aggressiivisemmalla otteella ottanut potin ilman vastusta.
Jos olisin taikauskoinen amerikkalainen, pelaisin kaikki turnaukset pitkissä kalsareissa. Aion kuitenkin jatkossakin valita pukeutumiseni olosuhteiden enkä sen mukaan, missä varusteissa on käynyt hyvät. Jos pokerissa alkaa luottaa erilaisten taikakalujen voimaan ja tutkimaan horoskooppeja ennen pelejä on pian ammatinvaihto edessä.
Prahaan aion mennä ensi kerrallakin. Jakajat olivat ammattitaitoisia, ja turnauksessa paljon paikallista ”kuollutta” rahaa. Lisäksi olen joka kerta siellä pelatessani ollut turnauksessa rahoilla. Ja olen jopa pelannut kaksi kertaa.
Kerran kerrasta rahoille
En ole koskaan jäänyt rahasijojen ulkopuolelle iGame Openissa. Tosin aikaisemmin sellaista ei ollut järjestetty.
Meinasin katkaista turnauselämäni melko alkuvaiheissa turnausta täysin väärään readiin. Reissasin yseillä ja aggressiivinen ruotsalainen reraissasi isosta blindista ja maksoin. Floppiin JT3 hän löi jatkolyönnin. Nerokkaasti päättelin, että tuo nyt ei kahteen kuvakorttiin tuonut kuin välivedon ja maksoin.
Turnista tuli 7. Svedu löi isosti alle. Minulle ei ollut tuplatakaan hänen lyöntiään. Olin hänen aiemmin nähnyt lyövän vähän arvolyöntinä ja paljon bluffina. Totesin, että ei tänne ole kippailemaan tultu ja menin all-in.
Kaveri arpoi monta minuuttia ja kyseli kaikenlaista johon en vastannut mitään. Hänelle olisi jäänyt vielä pelattava stäkki, jos hän olisi maksanut. Toivoin, että kippaa nyt ihmeessä, koska hänellä oli mielestäni 10 outtia selvässä ässäkallessaan.
Lopulta pitkän odotuksen jälkeen hän helpotuksekseni kippasi. Taputtelin itseäni selkään rohkeasta pelistä ja erinomaisesta pelinluvustani. Länsinaapuri kyseli minulta pitkään, mitä minulla oli ollut. En halua valehdella enkä nähnyt tarpeelliseksi kertoa. Lopulta hän kertoi johtopäätöksensä olleen kolme kymppiä ja kipanneensa kallet.
Uskoin hänen tarinansa. En tosin kertonut omaani ennen kuin nyt. Olin siis kääntänyt tietämättäni pilliksi omasta mielestäni johdossa olleen reaalikäden. Hänellä oli niin vähän maksettavaa, että en tosin olisi yrittänyt ostaa pottia missään tapauksessa, jos olisin tiennyt hänellä olleen minua paremman käden. Se siitä nerokkaasta pelinluvusta.
Muutenkaan en turnausta pelannut mitenkään erityisen hyvin. Sain ässillä isot tuplat kalleja vastaanja sitten pelailin varsin aktiivisesti, joskaan en kovin taitavasti. Selvisin kuitenkin finaalipöytään ja kuudenneksi.
Joten olen ollut kerran kerrasta rahoilla iGame Openissa!
Turnauksen osanottajamäärä (76) oli ainakin minulle pettymys, mutta järjestelyt sujuivat mallikkaasti. Tai itse asiassa pelaajia oli 73 ja kolme pelaajaa käytti hyväkseen mahdollisuuden pelata toisena päivänä, jos ensimmäisessä kävi kylmät. Tämä on mielestäni suositeltava järjestely kaikkiin turnauksiin, joissa on useampi kuin yksi aloituspäivä. Minun jututtamani muutkin pelaajat olivat tyytyväisiä tapahtumaan.
Lisäksi pääsin tekemään haastattelun sekä ruotsiksi että venäjäksi. Nämä rehellisesti sanottuna vähän jännittivät. Vieraskielisessä haastattelussa täytyy ensin kysyä jotain mitä haastateltava ymmärtää, sitten ymmärtää mitä haastateltava sanoo, sitten muistaa tämä ja lopuksi vielä kääntää.
Onneksi Franken haastatteluun olin päättänyt vastaukset hänen puolestaan enimmäkseen jo etukäteen ja venäjänkielistä Aleksander Ferkon kanssa kuivaharjoittelimme kerran.
Toivottavasti seuraavassa iGame Openissa on enemmän pelaajia ja säilytän ”aina rahoilla”-statukseni.
Videohaastattelut:
Franke ja Aki Aleksarder ja Aki
Rivakoita otteita Riikassa
Sää oli suomalainen syyssää, eli +6 ja sateista. Pelasin 1B päivänä eli perjantaina, joten torstaina saatoimme lähteä tutustumaan kaupunkiin kävelemällä. Pölähdettyämme vanhaan kaupunkiin törmäsimme Miehitysmuseoon. Päätimme sivistää itseämme ja menimme rohkeasti sisään. Hinta/laatusuhteeltaan paikka oli erinomainen, koska sisäänpääsymaksua ei ollut.
Latvia koki toisen maailmansodan aikana kovia, kuten muutkin Baltian maat. Ensin Neuvostoliitto miehitti maan, ja pidätti, kidutti ja tapatti kansallis- ja saksalaismieliset. Sitten Saksa valloitti maan ja pidätti, kidutti ja tapatti kaikki juutalaiset ja kommunistit. Sitten Neuvostoliitto valloitti maan takaisin ja saksalais- ja kansallismieliset puhdistettiin vielä kerran huolella.
Saatuamme annoksen sivistystä kolme nuorta miestä luonnollisesti tarvitsi virvokkeita. Kellokin oli jo kaksi. Kasinon kautta päädyimme olemaan kello viisi aamuyöstä Scandal- nimisessä yökerhossa. Minulla oli pelipäivä seuraavana päivänä, joten jouduin olemaan huonoa seuraa ja juomaan vissyä puoliltaöin alkaen. Lisäksi kokemukseni entisen itäblokin maista ovat sellaiset, että kolmen länkkärin seurueessa yhden on syytä olla melko selvä. Koska muut eivät osoittaneet oireita turhasta jarruttelusta, niin minä päätin ryhtyä tylsäksi.
Tämä oli siinä mielessä tarpeen, että paikallinen hormoneilla monta vuotta sitten päänsä pilannut bodari ajautui erimielisyyksiin yhden seurueemme jäsenen kanssa. Jos pää olikin pilattu, niin kroppa ei. Mies oli noin 180cm pitkä ja yhtä leveä, yllään luonnollisesti aselajinsa univormu eli kireä T-paita.
Vapaapainiottelu oli niin lähellä, että ystäväni itsesuojelusyistä kerkesi jo tarttua tyhjään tuoppiin. Minä tosin tartuin käteen kiinni, koska suomalaiselle seuraukset baaritappelusta Riiassa voivat olla paljon pahemmat kuin pelkkä lättyyn saanti.
Onneksi olimme kuitenkin ohjeitteni mukaisesti tipanneet henkilökuntaa reilusti, ja päällekäyvän lihaskimpun yllätti takaapäin rivakkaotteinen portsari, joka tuli paikalle Ben Johnsonin lähtönopeudella ja otti karpaasista rivakan kokonelsonin ja työnsi kaverin paitahihasillaan ulos alta viiden sekunnin.
Kunnioitan suuresti työn tekemistä hyvin oli ammatti mikä hyvänsä. Jos minulla olisi ravintola, tämä ovimies saisi paikan aivan heti. Tippaaminen oli onnistunut ratkaisu siinäkin mielessä, että meidän seurueellemme ei tultu pitämään edes puhuttelua.
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä sain kaverit raahattua takaisin hotellille yhtenä kappaleena ja totesimme illan olleen erittäin onnistunut.
Minä onnittelin itseäni vissyn juomisesta seuraavana päivänä, koska oloni oli varsin hyvä aloittamaan turnaus. Olin varsin tyytyväinen ensimmäisen päivän peliini. Olin melko korttikuollut, mutta onnistuin muutamassa pikkunäppärässä pelissä ja selvisin toiseen päivään 30.000 pisteelllä (aloitusstäkki 20K). All-inissä en ollut kertaakaan ja showdowniinkaan en juuri päässyt.
Toinen päivä alkoi vauhdikkaasti. Meinasin tippua toisessa jaossa, kun saimme merkit keskelle ässäkalleillamme yhden länsinaapurin kanssa. Svedulla oli pataässä ja flopissa oli kolme pataa. Phil Helmuth olisi sanonut ”I can dodge bullets, baby”, ja niin sanoin minäkin, kun lisää pataa ei tullut.
Kymmenen jaon jälkeen olin miltei tuplannut nippuni ilman muita showdowneja. Lopputurnauksen pelain varsin terveellä stäkillä. Kuplan lähestyessä keskityin rereissailemaan isostäkkisiä varkaita. Olisin rymistellyt enemmänkin, mutta minulla oli Pokerihuoneen kuplatakuu, ja en varsinaisesti halunnut nähdä hallituksen puheenjohtajan ilmettä, kun olisi tullut ilmi, että saitin hymypojalle pitäisi maksaa takuurahat.
Onnekaasti sain ässät pieneen blindiin ja tiputin ison blindin, joka osui kärkipariin ja puhkaisin sitä myöten kuplan.
Vähän myöhemmin sain AK:n, ja rereissasin latvialaista nettisankaria, kuten olin tehnyt jo kymmenkunta kertaa aikaisemmin päivän aikana. Ensimmäistä kertaa tämä tuli yli koko nipulla ja minä snäppäsin. AQ ei onnistunut pääsemään ohi ja yhtäkkiä olin lähes tupla-averagessa.
Tällä nipulla pitäisi päästä finaalipöytään lähes kerran kerrasta, mutta onnistuin aggroilemaan itseni pihalle kahdentenatoista. Päädyin alliniin flopilta ilman yhtään suoraa outtia kärkiparia vastaan.
No, aina ei voi onnistua. Ei kuin leuka rintaan ja reippaasti kohti uusia seikkailuita. Tiedossa on jo ainakin pari Baltian matkaa lisää. Riikaan aion palata myös ensi vuonna jos en pokerillisista niin muista syistä.
Aki Pyysing